torstai 21. syyskuuta 2017

Torstai 21.9

Huomenta torstai! Väsyttää. Heräsin aivan kesken hyvän unen. Räpsyttelen unta hetken aikaa pois silmistä ja käperryn Phillin kainaloon. Pian meidän on kuitenkin noustava.

Possu pyörii koko aamun jaloissa. Kun kaapin ovi aukeaa, on siellä vähintäänkin pienen kissan pää. Kun käännän selkäni on koko kissa joko kaapissa tai keittiön tasolla. Pidän pienen tauon aamiaisen valmistamisesta ja kaappaan kissan syliin. Siinä se röhnöttää ja kehrää, kuulostaa pieneltä Possulta. Aamupalan jälkeen leikin hetken Possun kanssa, sillä huomio tulee nyt selkeästi tarpeeseen.

Pyöräilen töihin pilvisessä aamussa. Töihin saapuessani kohtaan puoli paniikissa olevan työkaverin, joka pyytää minua siirtämään hämähäkin ulos vapauteen. Hämähäkki on myrkytöntä laatua ja autan häntä mielelläni. Olen töissä huomattavasti urheampi kuin kotona.

Uskollinen menopelini tällä viikolla

Ensimmäinen lapsi on jo saapunut eikä meinaa pöksyissään pysyä minut nähdessään. Ihana vastaanotto. Pieni ja toinen pieni pitävät minut kiireisenä. Vauhtia riittää heti aamusta, mutta niin riittää halejakin.

Ulkona aamun vauhti kulminoituu yhden lapsen kuperkeikkaan ja naarmuntuneeseen otsaan. Pesu, jäätä, laastari ja viesti vanhemmille. Ei onneksi mitään vakavampaa.

Lounastauolla käyn reilun puolentunnin päämäärättömällä kävelyllä. Taivas on edelleenkin pilvinen ja lämpötila mukavan viileä. Yleensä tähän aikaan vuodesta on tuskaisen kuuma, mutta tällä viikolla on ollut täydellistä. Sää on kuitenkin muuttumassa viikonloppuna tai alkuviikosta ja sääkartoilla näkyy taas yli kolmenkympin lämpötiloja. Paras siis nauttia ulkoilusta nyt.



Lapset nukkuvat tänäänkin hyvin ja heräävät iloisina. Iltapäivä menee vauhdilla. Pian pääsen jo lähtemään kotiin. Yksi pieni heiluttaa oven takana hassu hattu päässään.

Kotimatkalla vastaan tulee juoksulenkillä oleva tuttuni. Heitämme vauhdista (kuvainnolliset) yläfemmat. Mietin, että kaikista San Diegon kaupunginosista minulla on ehdottomasti eniten tuttuja North Parkissa.

Kotiin päästyäni päätän seurata tuttuni esimerkkiä ja lähteä itsekin juoksemaan. Jalat tuntuvat aluksi väsyneiltä ja jäykiltä, mutta vetreytyvät hieman lenkin edetessä. Takana on tällä viikolla jo 40 km pyöräilyä, muutama treeni ja neljä kappaletta fyysisestikin aktiivisia työpäiviä. Liikunnan riittävyydestä ei siis tarvitse tällä hetkellä huolehtia. Juoksen viitisen kilsaa ja teen päälle puolentunnin joogavenyttely harjoituksen. Tekeepä hyvää! Yleensä käyn torstaisin salilla, mutta menee tämä näinkin. Onneksi auton korjausaika on viimeinkin huomenna.

Kensingtonissa on ihania ja persoonallisia taloja, joita ihailen aina juoksulenkeilläni

Sitten suihkuun ja pieni välipala. Olo on rentoutunut ja raukea. Kirjoittelen pari työsähköpostia, tilaan lisää piilolinssejä ja kirjoittelen blogia. Kun hommat ovat valmiina, valmistelen illallisen pastan keittämistä vaille valmiiksi. Philillä menee tänään taas myöhään, mutta syömme silti aina yhdessä.

Phill soittaa hieman ennen puolta kahdeksaa ja kertoo olevansa matkalla kotiin. Vihdoinkin ruokaa ja pikkuisen yhteistä aikaa. Vietämme suurimman osan illasta jutellen ja viikonloppua suunnitellen. Jee, huomenna on jo perjantai!

2 kommenttia:

  1. Lämmin kiitos näistä arki aiheisista kirjoituksista! Ovat aina niin kivoja ja mielenkiintoisia. :) -Sanna-

    VastaaPoista